ja niin prinssi sai prinsessan ja puolet hyvinvointi valtiosta...

Kesälomat on lusittu ja arkinen aherrus alkanut. Sisustusjutut on laitettu vähäksi aikaa sivuun, koska nyt potuttaa ja hatuttaa. 

Luin Iltasanomien sivuilta jutun lapsiperheen äidin avautumisesta, jossa valitteli etteivät rahat riitä, koska valtio tekee jälleen korotuksia veroihin. Itse jäin hämmentyneenä miettimään jutun luettuani, että kyseisessä perheessä asuu siis 6 ihmistä (2aik+4lasta) ja kuvasta päätellen lehmän kokoisia koiria 3. Heillä on omakotitalo ja mitä ilmeisemmin mies on koko päiväisessä työssä. Lisäksi äiti tekee osa-aikatyötä. Perheellä on 2 autoa jne. jne. Näin jutun perusteella, tuo perhe ei ole todellakaan se josta juttu olisi kannattanut tehdä. Antoi enemmän kuvan, että kyllä lapsiperheet pärjäilee vaikka leikattaisiin vähän lisääkin....

Miksi kuitenkin lähdin tästä kirjoittamaan. Luettuani kommentteja heräsi ajatus, hyvinvointivaltio harhasta. Ihmiset tappelevat keskenään kommenteissa kenelle pitäisi valtion maksaa tukia, kuka saa taas liikaa ja kuinka paska eduskunta kehtaa yleensäottaen keneltäkään leikata yhtään mitään. Lisäksi pisti silmään, että monet vetosivat, että suomessa on parhaat tuet Eurooppa tasolla.... Ikävä kyllä tuo ei pidä paikkaansa.

1990-luvun alun laman jälkeen tuen määrä oli suurempi. Nykyrahaksi muutettuna keskimääräinen lapsilisä vuonna 1995 oli noin 145 euroa kun se nyt on noin 122 euroa. Samalla on laskenut kotihoidontuen taso. Lamavuosina poistettiin lapsivähennys. Tätähän ollaan nyt tuomassa takaisin, päätös tehtiin lapsilisien leikkaus päätöksen jälkeen. Tämä on nurinkurista, kun miettii, että lapsilisien leikkaus vie pienituloisilta, jotka vähiten hyötyvät lapsivähennyksestä verotuksessa. Tämä päätös oli siis suora tulonsiirto varakkaimmille.

Mitä tulee tukien määrään muuten... kurkistetaanpa taulukkoa. Mitä jää käteen, kun otetaan 2 palkansaajan talous, jossa on 2 lasta. Suomi ei todellakaan tässä tilanteessa kuulu kärki kastiin...

Tässä vaiheessa moni sanoisi, että onhan meillä päivähoito edullista, kurkataanpa seuraavaa taulukkoa...

Tämä näyttääkin jo vähän paremmalta vertailussa alle 4 -vuotiaiden osalta. Paitsi, että puuttuu se muuttuva tekijä esim. Belgia, joka näyttää kalliilta hoitomaalta, ei ole sitä. Nuo maksetut hoitomaksut ovat verovähennyskelpoisia, ja vähennysten jälkeen muuttuu Suomi kalliimmaksi maaksi päivähoitomaksujen osalta. 

Osalla Euroopan maista on käytössä lapsivähennykset ja osalla ei. Ohessa taulukko joka näyttää veroprosentit lapsiperheiden ja lapsettomien talouksien välillä. Kyseessä siis vuoden 2007 tilanne.

Suomi löytyy tästä listasta TOP 1:stä, tässä listassa. Eli lapsiperheissä maksetaan seurantamaiden kovinta tuloveroa. Tosin ei lapsettomillakaan kaikkein edullisin tulovero ole. 

Näihin kun vielä lasketaan lapsiperheissä maksetut välilliset verot, kuten ALV ja käytetyt rahasummat, joita pulitamme ylihinnoitellusta ruuasta, emme voi kuin ihmetellä kuinka kenelläkään on varaa tehdä lapsia. Yllä olevat esimerkit ovat siis työssä käyvästä pariskunnasta, joilla on kaksi lasta. Mikä on tilanne, mikäli päädyt työttömäksi, sairastut, eroat tai tulee jokin muu, joka muuttaa taloutesi rakenteet.

Olemme todenneet, että lapsiperheillä menee kurjasti, mitäs jos kävisimme kiinni vielä kasvaviin huostaanottoihin ja siihen miksi tuntuu, että kaikki Suomessa voivat yhtäkkiä huonosti. Kaikki varmasti ovat kuulleet uudesta lainsäädännöstä, jolla pitkäaikaistyöttömistä seuraa kallis sakkomaksu kunnille, jos ne eivät työllistä tai osoita koulutus- tai harjoittelupaikkaa yli 500 päivää työttömänä olleelle työnhakijalle. Kunta joutuu tällöin maksamaan kuukausittain puolet valtion työttömälle maksamasta työmarkkinatuesta. Tämä sakkomaksu on vetänyt kuntien taloutta kuralle, koska pienimmissä kunnissa ei ole paikkoja joihin sijoittaa pitkäaikaistyöttömiä. Osa kunnista kerää varat sakkoihin lomautuksilla. Mietitte varmaan miten tämä liittyy huostaanottoihin. Ennaltaehkäisevä lastensuojelu on kustannuserä, joka tilitetään kunnan kirstusta Valtio taas kiitää apuun, kun kyseessä on huostaanotto. Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa. Lisäksi tuota valtionapua ei ole korvamerkitty, eli sitä ei edes tarvitse käyttää lastensuojelutyöhön, vaan voi rakentaa jonkun mukavan näköispatsaat torille. Voimme siis ajatella näin, että sinulla on pihassa Fiat ja Mersu, Mersu on komia, viimeisen päälle lisävarusteltu ja halpakäyttöinen, mutta käytön maksat itse, siis bensat, vakuutukset ja huollot. Fiat on ruosteenraiskaama, syö polttoainetta niin, että imuääni kuuluu naapurikuntaan saakka, pakoputki tippuilee ja hihnat laulaa ajaessa, mutta naapuri maksaa Fiatin käytön, huristelitpa sillä kuinka paljon halusit. Kumman valitsisit. Eikö Fiat vielä houkuta. Lisätäänpä kannustinta porsaankololla, jossa naapuri antaa sinulle rahan Fiatin käyttöä varten, mutta rahaa ei korvamerkitä, eikä sinun oikeastaan tarvi sitä edes käyttää Fiatin huoltoihin ja vakuutuksiin.... Eikös Fiat ala kummasti näyttämään aika hyvältä autolta.  Näyttää siltä, että kunnat ovat valinneet tuon Fiatin. Pitäisikö valtion muuttaa avustusrakennettaan niin, että se ei olekaan huostaanotot, joista tuki maksetaan, vaan yleensäottaen lastensuojelutyöstä. Näin ehkä säästettäisiin rahan lisäksi, myös lapsia mahdollisilta traumoilta turhien huostaanottojen yhteydessä. Yhteiskunta eli veronmaksajat maksamme huostaanottojen kulut, eli yhdestä sijoitetusta lapsesta laitoshoidossa keskimäärin 100 000 euroa vuodessa, maksamme myös ne huostaanoton takia syntyneet traumat, varhaisaikuisuuden syrjäytymiset, masentumiset, ym. seuraukset, joita tämä saattaa poikia.  Mutta mikä on lastensuojelun hintalaput. Alla olevissa kuvassa on esitetty tilanne, ja tilanteeseen liittyvät vaihtoehtopolut hintoineen. Näistä luvuista voimme jo päätellä jotakin...

Olinkohan jo vaahdonnut tarpeeksi, tässä oli kuitenkin vasta näkemys lapsiperheiden tilanteesta... Vielä olisi asiaa Työttömistä ja työssäkäyvistä, kansanedustajista, ministereistä ja vaikka