raiskauskulttuuria, pellejä ja provoja

Rape culture eli raiskauskulttuuri on termi, joka lanseerattiin Amerikassa 70 -luvulla. Termillä on tarkoitus kuvata kuinka yhteisö syyllistää uhria ja normalisoi miehen seksuaalisen väkivallan. Raiskauskulttuurissa raiskausta ei pidetä rikoksena, vaan korkeintaan ikävänä sattumuksena, voitaisiin käyttää jopa nimitystä "yksittäistapaus". Tapaus jossa uhri on vähintään yhtä syyllinen kuin tekijä.Tässä kulttuurimallissa pahinta ei ole teko vaan teon paljastuminen. Paljastuessaan tekoja selitellään, puolustellaan ja hyväksytään hiljaisesti. Teon paljastuessa tekijää sympatisoidaan, ja yritetään keksiä syitä miksi näin pääsi käymään. Tekijä on viaton omaan käytökseen ja uhri on jollain tavalla saanut viattoman tekijän tekemään rikoksensa.

Mistä tunnistaa raiskauskulttuurin? Tässä eräs lista, joiden täyttyessä katsotaan raiskauskulttuurin olevan vallallaan:

• Tekoa yritetään piilotella/vaientaa
• uhrin syyllistäminen "hän pyysi sitä"
• vähätteleminen "pojat on poikia"
• seksuaalisia vitsejä
• toleranssi seksuaalista häirintää vastaan
• vääristellään raiskaustilastoja
• Tarkastellaan uhrin pukeutumista, psyykettä, motiivia ja historiaa
• määritellään miehuus hallitsevina ja seksuaalisesti agressiivisena
• määritellään naiseus allistuvana ja seksuaalisenti passiivisena
• oletetaan, että vain siveettömät naiset raiskataan
• opetetaan naisia vältämään raiskatuksi tulemista sen sijaan, että miehiä opetettaisiin olemaan raiskaamatta.
• häpeän aiheuttaminen(teko kritisoi naisen oletettua tai todellista seksuaalista käyttäytymistä esim. liian paljastavat vaatteet...)

Tuntuvatko kohdat jotenkin tutuilta. Ainakin nämä tuo minulle mieleen maahanmuuttajataustaisten tekemät raiskaukset. Varsinkin تحرش جميع (suom. kollektiivinen häirintä suomalaisten medioiden käyttämä Taharrush gamea nimitys), jota esiintyi ympäri Eurooppaa uutena vuotena, ja josta vaiettiin, kunnes uhrit ja silminnäkijät alkoivat vuotamaan tietoa nettiin. Viralliset tahot tiedottivat asiasta useita päiviä tapahtumien jälkeen. Tällöinkin niitä vähäteltiin, kunnes pikku hiljaa alkoi tulemaan asian koko karmaiseva todellisuus esiin. Uhreja vähäteltiin tässäkin vaiheessa, esim. pidetään miehet käden mitan päässä -kommentti. Vähäteltiin miehien tekoja, kuinka ovat toisesta kulttuurista eivätkä ymmärrä tekevänsä väärin. Hetkeä myöhemmin paljastui, että Suomessakin on ollut samankaltaista liikehdintää. Tätä ennen oli surtu, kuinka raukka parat pelkäävät rakettien pauketta ym. ym. 

Tässä videossa näkyy saksalaiset pakolaiset juhlimassa uutta vuotta, eikä pauke näy häiritsevän ollenkaan menoa.... 

Onko niin, että rasistiksi leimautumisen pelko muuttaa yhteiskuntamme raiskausyhteiskunnaksi. Viime vuonna raiskaustilastot olivat 1054 kpl raiskauksia, joista ulkomaalaisten tekemiä raiskauksia oli 26,9 % tämä tarkoittaa siis 283 kappaletta. Ulkomaalaisten osuus suomessa on 3,5%. mikäli ensi vuonna tulisi esim. 30 000 kappaletta mamuja, tämä tarkoittaisi, mikäli suhdeluku säilyisi samana, liki 50 raiskausta lisää tilastoihin. Mikäli ajatellaan, että mamuja olisi saman verran kuin suomalaisia, raiskausten määrä ylittäisi 8000 kappaleen rajapyykin.

Suvaitsevaisto syyttävät, että kyllä suomalaisetkin raiskaavat, mutta todennäköisyydet tulla suomalaisen raiskaamaksi ja varsinkin puskaraiskaamaksi on todella pienet. Lisäksi olen sitä mieltä, että raiskaus minkä väriseltä ihmiseltä tahansa on tuomittavaa. Tänään olen ollut flunssan kourissa enkä päässyt osallistumaan Tampereen Rajat Kiinni -mielenosoitukseen. Lueskellessani tapahtumista olen täynnä pyhää raivoa, tosin raivo kumpuaa omasta historiastani, jota en sen tarkemmin tässä blogissa tule avaamaan. Erehdyin käymään Rasmus -sivustolla. Maamme suvaitsevaisto kauppaa itseään avarakatseisena, hyväksyvänä ja vähän parempana kansanosana. Sen sijaan he leimaavat meitä, jotka ovat huolissaan muslimeiden maahan noususta ja sen seuraksista, rasisti, natsipelleiksi. Mikä minut sitten sai lopullisesti raivon partaalle. Ensimmäinen etappi oli "pellet" loldiers of odin, jotka olivat lähteneet häpäisemään kaduille natseja(oman kertomansa mukaan). Olisin aikoinani toivonut, että omalle kohdalleni olisi sattunut "natseja" ja minä olen silti päässyt vähällä, kiitos nopean nyrkin ja terhakan potkun. Ymmärsin kyllä keppihevosvitsin, jota viljelivät YLEn haastattelussa, mutta silti koin sen pilkkana niin raiskattuja kuin pahoinpideltyjä naisia kohtaan. Tämä alla oleva kuva on erään järjenjättiläisen päivitys rasmus -sivustolta, ja voin sanoa, että koin samanlaisia tuntemuksia, kuin tuosta pellejen keppihevosesta. Mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu....

Koen tämän suorana pilkkana niitä kohtaan, jotka ovat maksaneet suurimman hinnan seksuaaliväkivallasta, eli uhrit. Ihmiset jaksavat naureskella Rasmus -sivustolla, kuinka yksi on kyseessä olevan kyltin kanssa onnistunut livahtamaan kulkueeseen. Vaikka olen maahanmuuttokriitikko, en todellakaan toivo kenellekään teistä raiskatun tai pahoinpidellyn kohtaloa, en joutsenmerkillä enkä ilman.... Toivon kuitenkin, että jonain päivänä heräätte unelmastanne ja opitte ymmärtämään  realiteetteja. Maailma ei ole kukkasia ja sateenkaaria, emmekä kaikki voi hyppiä hattaroissa. Maahanmuuton osalta edessämme on kysymys, jonka vastauksesta me ja meitä seuraavat sukupolvet tulevat maksamaan hinnan. Voimme vain toivoa, ettei hinta ole liian suuri.