pahoinvointisuomi

On jälleen aika tullut kirjoittaa ajatuksia. Olen yrittänyt pitää uutislakkoa, koska  uutiset ovat aiheuttaneet äkkijyrkkää vitutusta. En halua nimittäin tietää, voiko vitukseen kuolla. Mikä vitutuksen sitten aiheuttaa, no valaistaanpa hiukan. Uutiset tursuavat, kuinka Suomeen matkustaa paremmin ruskettunutta kansaa oikein sankoilla joukoilla. Kuinka vastaanottokeskuksia nousee kuin valheita vaalitentissä. Kuinka kukkahattuvihervasemistomoukuttajat järjestävät jos jonkinlaista keräystä tulleille, milloin kerätään huopia, milloin puhelimia ja sim-kortteja, tai sitten vain leivotaan pullaa... Samaan aikaan leikkauksen suuri saksi käy, veroja nostetaan ja hinnat nousevat...

Miksi tämä kaikki sitten nostaa vitutuskäyrää... olen YH-äiti, työssä käyvä sellainen. Palkkataso keskiluokkaa (matalampaa sellaista). Millaista arki on työssä käyvällä erityislapsen yh-äidillä. Aamulla lähdetään työhön ja lapsi kouluun. Lapsi pitää viedä kouluun, koska muuten ei ole takuita, että päätyisi kouluun. Pyysin kunnalta sotetaksia, jotta pääsisin itse ajoissa töihin. Vastaus: ei onnistu. Onneksi minulla on joustava työnantaja, ja näin ollen sain luvalla olla joka aamu melkein tunnin myöhässä työstä, ja näin ollen saan vietyä lapsen kouluun itse. Mikä tarkoittaa taas sitä, että iltapäivästä teen tuon tunnin takaisin. Palavereja, lääkärikäyntejä, laboratoriokäyntejä ym. on noin kaksi kertaa viikossa, nämä vievät aikaa 2-4 tuntia kerta. nämäkin tunnit tehdään takaisin illalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lähden aamulla klo 8 ja kotiin pääsen, riippuen päivästä, klo 18-20. Illalla pitää viettää aikaa lapsen kanssa, muuten yhteistä aikaa ei ole. Mikäli aiot siivota tai tehdä muita kotihommia , nämä jää tehtäväksi siihen, että lapsi on mennyt nukkumaan. Mikä tarkoittaa, että siivousprojektit ym. suoritetaan klo 22 jälkeen. Yleensä pääsen nukkumaan klo 00-03 välisenä aikana. Oma aika on täysin tuntematon käsite, ainoa oma aika on tämän blogin päivittäminen, ja siihenkään ei tahdo enää löytyä aikaa. Tällä aikataululla siis mennään 5 päivää viikossa, kunnes koittaa viikonloppu. Viikonloppuna yritetään viettää lapsen kanssa laatuaikaa, ja paikata tekemättömien kotihommien listaa. Yleensä tarvittaisiin paikalle Veikka Gustafsson, jotta saataisiin pyykkivuori valloitettua... Viikonloppuisin yritetään vielä maksaa univelkaa takaisin, tosin huonolla menestyksellä, koska jatkuva stressitila pitää pään käynnissä, ja ovet lukittuna nukkumatille.

Mikä on lopputulos, kun palkkapäivä koittaa, suurin osa rahoista menee laskuihin, joista suurimpana asuminen. Loput rahoista menee lapsen ruokkimiseen, ja vaatetukseen. Meillä ei lapsi kulje merkkivaatteissa, vaan suurin osa vaatteista hankitaan kirpputorilta. Itse olen vaatteisiin käyttänyt viimeisen kahden vuoden aikan kokonaiset 50 euroa, joten paikka mr. Blackwellin listalla on taattu (sillä huonoiten pukeutuneet). Auto, tuo pakollinen menoerä... auto oli uusinta uutta.... 20 vuotta sitten, varaa ei ole vaihtaa. Nyt tosin auto seisoo, koska tuo lännen ihme päätti sanoa yhteistyösopimuksen irti, ja pitää keksiä mistä huoltoon rahat. Tosin tämä taas poiki uuden ongelman, millä lapsi aamulla kouluun. Tämä aamu oli ensimmäinen, jolloin kummankin meistä olisi pitänyt mennä bussilla. Lopputulos äiti meni bussilla, ja tukihenkilö kiikutti lapsen kouluun (luojalle kiitos tukihenkilöstä, vaikka tämän saaminen kesti liki 1,5 vuotta ja otti muutamat hermoromahdukset niin itseltä kuin lasta hoitavalta sairaanhoitajalta). Nyt jo stressi huomisesta aamusta.  Lapsella on puhelin, ei mikään uusinta uutta kiiltävä iphone, vaan 60 euroa maksava samsung, ja mikäli tämä menee rikki uutta ei tule. Oma puhelin... sellaista ei ole. Lapsi tavoittaa työpuhelimesta, mikäli tarve. Nettiyhteys sentään löytyy... ja sekin jaetaan lapsen puhelinliittymästä.  Ulkona käydään syömässä noin kerran kuukaudessa... Hesburgerin etuseteleillä, ja tämä tarkoittaa, että lapsi syö, ja äiti odottelee... Huvipuistot, elämysmatkat ym. ovat täysin pois suljettuja, jos siis haluaa syödä kuluvana kuukautena. Rahallisia avustuksia emme saa, koska minulla on liian "hyvä" palkka. Olen jopa miettinyt välillä, että otan velkaa isomman summan, ja jemmaan rahat käteisenä jonnekin, sen jälkeen päästän velan ulosottoon, ja tattadaa olemme toimeentulotukeen oikeutettuja. Tosin luottohäiriömerkintä saattaisi häiritä elämää muuten, joten tämäkin on suunnitelma asteella tästä syystä.

Kaiken tämän jälkeen, vieläkö ihmettelette miksi sanon, että harkitsen edelleen kannattaako työnteko Suomessa. Entäs te ystäväiseni, jotka syytätte minua siitä, etten ehdi pitämään yhteyttä. Pitää nimittäin kiirettä, että saa pidettyä oman päänsä kasassa tässä arjessa, koska mikäli minun nuppini sekoaa, kuka hoitaa lapsen... Entäs te eduskunnan päättäjät, jotka leikkausten ja korotusten myötä todennäköisesti päätätte minun puolestani sen, että kannattaako työnteko enää, ja syödäänkö meillä ensi vuonna enää ollenkaan. Eipä ole kukkahattutätejä näkynyt järjestämässä minulle keräyksiä, eikä vihervasemmistomokuttaja huutelemassa kuinka minua on kohdeltu väärin. Itse asiassa, valtion/kunnan taholta ei ole muuta apua tullut, kuin tuo tukihenkilö, ja sekin vaati sellaisen prosessin, että en ihmettele etteivät vanhemmat pyydä apua. Heikkommat sortuvat jo lähtökuoppiin ja byrokratiaan.

Kaiken tämän jälkeen ihmettelen, millä helvetillä minimipalkkalaiset lapsiperheet pärjäävät....

Ps. nyt kun niin kovasti mainostetaan, että voi ottaa ikioman mamun lemmikiksi kotiinsa, niin eikös näitten "maahanmuutto on rikkaus" kavereiden pitäisi olla jo jonottamassa omaa lemikkiä vastaanottokeskuksen ovella... Eipä ole suurimpia huutelijoita näkynyt ovien ripoja repimässä vastaanottokeskuksista... Taitaa olla niin, että maahanmuutto on rikkaus, niille jotka siinä bisneksessä mukana ovat...